Haikara

Tänään päivällä, kun lähdin ajelemaan kohti Kokkolaa, satuin bongaamaan haikaran läheisellä Kråkholmanjärvellä. Tavakseni on tullut seurata järven (tai minusta se on kyllä kooltaan enemmänkin lampi;-)) linnustoa, joka koostuu pääasiassa pienistä sorsalinnuista ja joutsenista, mutta joka tänään yllätti todella iloisesti. Kovin usein en ole haikaraa nähnyt, joten ilo oli sitäkin suurempi. Kuvat ovat kännykällä otettuja, joten laatu ei päätä huimaa, mutta jäipähän itselle jotain dokumenttia.

                                                          Siellä se kivellä kökötti.

Yllätys tallitiellä

Tällainen yllätys odotti minua, tallitiellä, kun menin maanataiaamuna 24.9. aamutallia tekemään. Pikkusen mietitytti uskallanko viedä hevosia ulos laitumelle, jos vaikka joudutaan porukalla kohdakkain. Onneksi hirvi suuntasi läheiseen metsään eikä sitä enää näkynyt.

Kesämuistoja

Kesän aikana tuli kuvattua paljonkin ympäröivää luontoa (joka toisinaan tunki sisällekin) maalla ollessani. Tässä muutama kuva teillekin nähtäväksi.

Tällainen pistiäinen tuli sisälle taloon (vanha puutalo) parikin kertaa. Itse en olisi sitä huomannut, elleivät kissat olisi ötökkää jahdanneet. Molemmilla kerroilla pelastin pistiäisen ja vein ulos. Liekö ollut sama kaveri, joka sisälle tunki vai kaksi eri tapausta. Muistan viime kesänäkin samanlaisen hyönteisen tulleen sisälle, silloinkin useamman kerran.
Kokoa pistiäisellä oli noin 5 cm päästä piikin kärkeen eli käteen en todellakaan edes yrittänyt ottaa. Sitä paitsi kaveri oli sen verran touhukas ja harmissaan pyydystämisestä, että katsoin siitäkin syystä paremmaksi käyttää vanhaa kunnon vesilasia ja pahvinpalaa.

Linkistä löytyy lyhyt video. Pistiäinen lasissa

Tämä hämähäkki oli yksi hienoimpia ötököitä, joita kesällä bongasin. Olin ulkoilemassa kissojen kanssa ja yllättäen katseeni löysi tämän upean piiloutujan talon sokkelista. Aivan uskomaton suojaväri ja on kyllä todella kaunis hämähäkki muutenkin! Kokoa hämiksellä oli ehkä 2 cm jalkojen päistä mitattuna, mutta tämä on hatara muistikuvani. Valitettavasti en tullut kirjanneeksi ylös kokoa ja kuvakin on otettu todella läheltä. Olin vain niin hullaantunut löydöstäni, etten muistanut kirjata tarkempia tietoja ylös. Seuraavalla kerralla täytyy olla vähän viisaampi.

Vanhempieni luona käy paljon oravia, jotka tuovat sinne poikasensakin. Aikaisemmin kesällä poikasten ollessa paljon pienempiä vanhempani kertoivat seuranneensa kiipeilyharjoituksia, jotka päättyivät toisinaan poikasten puusta alas muksahtamiseen. Vasta harjoittelemalla oravanpoikanenkin oppii kiipeilymestariksi.
Itsekin pääsin poikasten telmimistä seuraamaan niiden kisaillessa pitkin mäntyjen ja koivujen runkoja. Kyllä olivat suloisia! Tämä kyseinen kaveri närkästyi kovasti, kun säikähti minua. Sainkin kunnon "säksätykset" osakseni.

 

Kävin viikonloppuna lenkillä ja menin jonkin matkaa Suntin vartta pitkin. Sinisorsia uiskenteli Suntissa paljon, melko kesyjäkin olivat, kun uskalsivat tulla lähelle rantaa. Ilmeisesti sorsat asustelevat ympäri vuoden Suntilla, sillä muistan talvipakkasilla nähneeni parven nököttämässä lähekkäin rannalla ja jäiden alkaessa sulaa sorsat olivat jo vedessä. Muistaisipa ottaa joskus leipäpalan taskuun lenkille lähtiessä.. :)


Vesi oli melko matalalla ja todella likaisen näköistä, eipä Suntissa kyllä koskaan kovin puhtoisen näköistä vettä olekaan. Puista oli pudonnut paljon roskaa veteen ja olipa siellä ihmisen heittelemiä roskiakin, harmillista.

Hei!

Kuulin radiosta kotimatkalla tällaisen uutisen otsonikerroksesta ja heti kotona piti googlata asiasta lisää :) 

http://www.hs.fi/kotimaa/Otsonikerros+toipuu+hitaasti/a1305598867214

Teija

Kaikkea paljon - paitsi auringonpaistetta!

Keväästä syksyyn tehdyissä havainnoissa oli yhteisenä tekijänä paljous. Pulmusia, joutsenia, kurkia, töyhtöhyyppiä ja kuoveja näin keväällä samalla kerralla paljon. Kesällä oli perhosia, itikoita, paarmoja, mäkäriä ja lentomuurahaisia paljon. Mustikoita, puolukoita, herukoita, vadelmia ja omenoita oli paljon - toisaalta vadelmissa matoja ja omenoissa pihlajanmarjakääriäisiä ja muumiotautiakin paljon (olisimmekin hukkuneet ometuoremehuun ilman luonnon omaa puuttumista). Sadetta tuli paljon samoin kuin ruohonleikkuuta ja kukkapenkkien kitkemistä. Tänään oli kurkiaurassa paljon yksilöitä, kun ne lensivät Chydiksen yli. Edessä on paljon ajokilometrejä Kokkolan ja Siilinjärven välillä, toivottavasti eteen ei eksy paljon hirviä! Paljoustunnelmin Päivi!

Tuntematon turilas

Rantakalliolla kuivuneen risukon seassa törmäsin tällaiseen kookkaaseen otukseen. Koko herätti huomiota, se oli noin 5cm. Mahtaisiko joku tunnistaa mikä on kyseessä?

Pyydystin sen kuvausta varten kirjan kannelle. Käteen en tohtinut ottaa, oli sen verran isot leuat ja kynsikin joka sorkassa.